Tämän viikko on ollut hieno, vaikkakin raskas. Silti minun silmät kirveltää lähinnä liiallisesta piilolinssien käytöstä, tekoripsistä ja suuresta määrästä glitteriä silmän ympärillä. On raskasta olla Cabaret-tyttö. Miks mua ei yhtään itketä? Pakko kai se on myöntää, että viime vuoden musikaali oli ainakin itelle kivempi ja jotenkin läheisempi. Oli mulla Cabareessakin tottakai kovin hauskaa. (Oon vaan nyt TÄSSÄ iässä jne. :D) Ei koskaan enää tälläsiä verkkosukkahousuja jalkaan.

Kuvassa kulta ja minä, musikaalin ensi-illan jälkeen. Tuo toinen puolisko oli siis bändimiksaajana (tai joku muu hieno sana, mitä en osaa muistaa)

Huomenna korkkaan kisakauden. Sen takia en menny musikaalin hautajaisbileisiin. Harmi sinänsä. On kyllä silti mahtava vähän vaihtaa taas maailmaa. Oon hengaillu sielä citcat-klubissa jo melkoisen kauan. Huomenna on siis edessä sprinttimatka Perhossa. Onneksi vain sprintti. Mun kunto ei sallis yhtään mitään muuta. Hävettää vähän jopa osallistua tuohonkin.

Laukustani löytyy kolikoita
Ja miesten numeroita
Muutama valkoinen valhe
Ja lääkkeet moneen särkyyn