Tänään on ollut niin tyypillinen sunnuntai, että ihan kammostuttaa. Mua ei ikinä väsytä sunnuntaiaamuisin. Tai aina kun sais nukkua, niin mua ei väsytä ollenkaan. Tänään heräsin melko varhain ja aloin lukea Torey Haydenin kirjaa Toisten Lapset. Se on ihan loistava. Oon tosin lukenu sen ennenkin, mutta silti. Oon päättäny jo neljä kertaa etten lue sitä enää tänään, mutten pysty olla lukematta. En oo mikään erityisen lukuhiiri, eli se kertoo sen että tuo kirja on oikeasti hyvä. Joskus kauan sitten kun luin tuon ensimmäistä kertaa niin päätinkin, että haluaisin tehä työkseni (sitten joskus) jotain lapsiin liittyvää. Luultavasti lastenhoitoa siis.

Eilen maalasin kovalla työllä meijän sivuovelta ulos vievät portaat. Niissähän on ruhtinaalliset kaksi askelmaa. Luulin että homma olis ohi jossain puolessa tunnissa. Ensin maalasin ne noin vajaassa tunnissa. Sitten menin löhöilemään ja aattelin että kylläpä oon ahkera ja hyvä! Jonku ajan päästä menin kattomaha, niin se oli ihan surkea. Piti sitten maalata toinen kerros siihen. Sitä en jaksanu maalata enää niin huolellisesti, mutta kyllä niistä nyt ihan riittävät hyvät tuli. Ja ne portaat on tosiaan siellä sivuovella, niin eipä niitä kukaan juuri näekään. Maalauksen ohessa sain ainakin kolme paarman puremaa ja ainakin miljoona hyttysen ja mäkäräisen ja ties minkä puremaa. Paarmat saa anteeksi, mutta hyttyset ei. (Miks annan paarmoille anteeksi?) Inhoan hyttysiä niin paljon etten mitään! Suorastaan vihaan niitä.

Kun oltiin perheen kanssa lapissa ja Norjassa viime viikko, niin jouduin kuitenkin toteamaan että ei meillä nyt NIIN hirveästi niitä hyttysiä olekaan. Autossa päätin että isona aion asua (ainakin) kaikki kesäni lapissa. Maisemat on niin upeat, ihmiset jotenkin aidompia ja muutenkin kaikki oli niin tavattoman hienoa ja aitoa. Autosta ulos päästessäni totesin nuo samat, mutta myös sen että lapissa on ihan liikaa hyttysiä ja mäkäräisiä minulle. Joten ehkä mulle riittää ne viikon tai parin matkat lappiin kerrallaan.

Oon kattonu yleisurheilua jo pari päivää tv:stä. Jotenkin hölmö olo, kun ite en oo Saanan ja parin muun tunturin valloittamisen jälkeen laittanut tikkuakaan ristiin urheilun vuoksi. Kainuussa mennyt nilkka antaa juosta korkeintaan 20 minuuttia kerrallaan ja sekin lähinnä hammasta purren. Jotenkin outoa, sillä ei se nilkka sillon aluksi niin pahalta vaikuttanut. Aattelin sen menevän ohi parissa päivässä. No mutta, eiköhän se tuosta parane! Onpahan hyvä tekosyy lukea, löhöillä ja syödä jäätelöä ;D! Ehkä mä tänään voisin silti eksyä johonkin itteäni liikuttamaan kun alkaa olla jo liiankin löysä olo..