48 päivää täynnä pelkkää odotusta. Ihastuttaa ja kauhistuttaa kun kesä tulee. Ihanaa on se, että on vapaa tekemään mitä tahtoo, eikä tarvitse herätä matematiikan tunnille vain todetakseen ettei osaa juuri mitään. Haluan valvoa liian myöhään ja olla menemättä minnekään ja välillä taas mennä aikaisin nukkumaan ja aamulla lähteä kohti uusia unelmia. Toisin sanoen haluan toissakesän ja enemmän.

Hävettää, kun en oo missään kesätöissä. Kaikki muut on jossain ja mä totean, että ei oo aikaa kisoilta. Niin varmaan! Kai se nyt on mulla helppoa, kun porukat maksaa lähes kaiken. Omalla työllä ansaittu jäätelö maistuu yleensä n. 100 kertaa paremmalta kuin toisen ostama. Otin mä sentään selvää, mutta siihen se sitten jäikin..

Viikko ja kaksi päivää varmaan kuolemaan. Okei, ehkä en kuole, mutta ainakin nolaan itseni (ja Matin) TÄYSIN. Pitäisi tehdä sovinto viulun kanssa ennen keskiviikkoiltaa. Minä en aio soittaa nuottiakaan väärin! Se on varma.

Kuva Unkarin Chopakista jossa vierailtiin viime kesänä :)