Mun piti nyt kirjottaa kaikkea mitä on tapahtunut, mutta näppäimistö ei oikein tue sitä. :(

Mulla oli hirveä kriisi ja paha mieli tässä eilen ja toissapäivänä, mutta ne ovat niin historiaa! Ei sais olla niin vainoharhainen ja epäluuloinen ja pelokas ja epäitsevarma. En halua kertoa siitä kriisistä enempää, mutta tulipa mainittua.

Meillä on koko viikko pelkkää soittoa! Uaaaaa. Noin 500 tuntia päivässä. Ihan mukava sinänsä, saan mäkin olla mukana vielä edes joissaki harjotuksissa. Ens viikoks mennään perheen kans Suomussalmelle KRV:lle, niin mä skippaan kaikki tärkeimmät harjotukset. Sitten oon taas aivan ulalla festareilla ja keikoilla ja mulle unohdetaan kertoa kaikki :-) Näillä mennään! Ja jahuuu, festareitten ajaks meille tulee kotiin kaks Etelä-Afrikkalaista nuorta. "Nphfhow" ja "Lesiba". Täytynee vielä tarkistaa nuo nimet ja varsinkin lausuminen, varsinkin niiltä itseltään. :-D En malta yhtään odottaa festareita, vaikka oikeasti mua vain oksettaa kaikkien keikkojen määrä ja se ainainen festareitten aikaan esiintyvä epäilyolo. Koko ajan tuntuu, että on unohtanut jotain ja stressi yrittää puskea päälle. Mutta tänä vuonna aion karsia kaiken turhan pois ja nauttia hyvistä esityksistä... ja seurasta ;-)

Ällöttävää muuten ku on ihan paarmojen ja hyttysten ja kaikkien mahdollisten syömät jalat! Sitten varsinki vähänki isomman elukan puremista ja tollanen kova kohta moneks päivää. Ja kutittaa niin mahdottomasti ettei mitään rajaa. Suomen kesä <3 Mutta se on plussaa, että pystyn nukkumaan kesäyöt nykyään teltassa ja siellä on tosi hyvä nukkua. Mun huoneessa on aina semmoset +30 astetta, niin on vähän vaikeuksia tuon unensaanniin kanssa. Se teltta on siis tosin vain parvekkeella, aika naurettavaa.. Mutta jusukin melkein lupas jo yhtenä päivänä, että sekin ehkä mahdollisesti vois vahingossa eksyä myös nukkumaan sinne telttaan vielä tämän kesän aikana. :-) Se on oikeesti tosi raikasta nukkua siellä!!

Mä pääsen shoppailemaan äitin kans (ja pikkuvelin ja isän) ennen ku mennään KRV:lle ja tavoitteena olis löytää farkut, kengät (ainakin yhdet) ja jotaina kivoja kesäsiä tunikoita. :-) Pitää ottaa kyllä sinne matkalle ruotsin kirjat mukaan, mun on pakko lukea. :S Ärsyttävää kun tykkään ruotsista, mutta en saa luettua vain koska se tuntuu niin pakolta..

Tulipa sekavaa tekstiä!

PS. Miks otsikko ei hyväksyny Ää:tä?

Tulin nyt vain kertomaan, mikä mua tällä kertaa nyppii. Jos ette jaksa lukea typerää ja lapsellista valitusta, menkää jonnekin muualle. :D

Nimittäin se, kun nykyään ei saa enää ottaa sellasia kuvia kun ite tahtoo. Siihenkin kohdistuu ihan hirveät paineet. Jos haluaa ottaa jostain kuvan, täytyy tietää jokaikinen pienenpieni yksityiskohta kamerasta ja olosuhteista. Mun pää räjähtää kun selailee kuvagallerioita, niin siellä on kakskymmentäseittemänmiljoonaa kuvaajapätijää kyselemässä mikä kamera mikä kamera mikä kamera. Tuntuu, että puolet niistä kyselee vain muodon vuoksi. Yleensä näitten pätijöitten kuvat eivät ole kovin kaksisia nekään. Tuskin niistä kameroista kaikki tietää niin paljoa kuin esittää. Ja sitten pitää olla hirveät perustelut, miks haluaa kuvata juuri tuosta ja tästä kulmasta ja miks ei halunnu jotakin varjoa siihen kuvaan. Eikö sitä vois vain näpsästä? Ei kaikkien tartte olla mitään parhaita kuvaajia.

Katoin sellasen aika monta vuotta mua nuoremman pojan sivustoa, jonne se oli laittanut kuvaamaansa materiaalia. Siellä oli vielä kuvauksena, että kuvaa omaksi ilokseen tms. , mutta haluaa tuoda kuvia myös muiden nähtäville. Jos siellä olis ollu jotaki rakentavaa kritiikkiä, niin se olis ihan ok. MUTTA EIII. Siellä anonyymit kirjottelee kuinka kaikki on paskaa ja perseellään siinä kuvassa ja miten kehtaa tuollaista nettiin laittaa. Haistakaa sitten paska ja vaihtakaa sivustoa, tässä mun mielipide. :-)

En halua kuitenkaan nyt yleistää, mutta tuosta on tullu vaan jotenkin ilmiö. Enkä halua ketään tarkalleen tarkottaa tällä, että älkää ottako itteenne! Ehkä oon vain kateellinen, kun en omista järkkäriä, enkä varmaan osaisi edes käyttää sellaista.

Hei vaan. Oon nyt lomalla ja tää on aikamoisen ihanaa. Loma alkoi ensin siskon ylioppilasjuhlilla ja suunnistuksen SM-sprintillä, joista en halua puhua sen enempää. Tämän viikon oon ollu sitte Näppärikurssilla ja vielä on pari päivää jäljellä. Viikonloppuna olis tarkotus suunnata Tampereelle ja junaradan varrelta olis tarkoitus löytää kotiin tullessa kulta mukaan. Mua pelotti tämä kesä ihan kamalasti, kun tuo nuppu lähti kotiin. Ihan hyvin oon kuitenki tähän asti selvinny. Johtunee varmaan siitä, että ollu niin paljon tekemistä ja häslinkiä joka puolella. Luulen, että ykskin päivä ilman tekemistä ja pelkkää sadetta ni mölläisin omassa sängyssäni ja surkuttelisin karua kohtaloani. Mutta päätin just, että sellaselle ei oo aikaa tänä kesänä!

Ylivoimaisesti parasta lomassa on se, että saa ottaa lomaa ihmisistä! Se on niin outoa, kun kaikista kivoimmat ja hauskimmatkin ihmiset alkaa pitemmän päälle kyrsimään ihan totisesti. On helpottanut huomattavasti, kun ei oo tarvinnut kattella samoja naamoja päivät pitkät. Tuolla kurssilla tulee hyvää vastapainoa kun on lähes parisataa uutta kasvoa! Siellä on muuten maailman suloisin lapsi. Se soittaa ("soittaa") saksofonia ja se saksofoni on melkein isompi ku se ite. (Tähän väliin tulee sitten se "aww"). Uudet ihmiset on ihania. On niin kutkuttavaa kun ei tiedä toisesta mitään ja huomaa ihan kummallisia tapoja toiselta. Tai vaikka miten joku ei millään osaa taivuttaa Kaustinen-sanaa oikein. Se ei ärsytä mua yhtään, se on ihan jees. En mäkään osaa taivuttaa Vesantoa. En muista, oltiinko viime kesänä Vesannossa vai Vesannolla.

Bremenkin tuli koluttua ja sydän jäi sinne kyllä ihan täysin. (Siis kaupungille, ei kellekään ihmiselle. Paitsi yleisesti ihmisille.) Kaupunki oli yllättävän siisti ja kaikki oli tosi nättiä. Ihmiset oli niin erilaisia ku Suomessa ja niitten takia en ois halunnu palata Suomeen. Ainoa harmi matkassa oli, että mun uus kamera meni rikki. Noo, isä osti jo uuden niin sitä ei enää murehdita! :-D Kuulostaapa mielettömän lukiolaiselta, kun pappa betalar.

Ihana tuntematon tulevaisuus.

Tämän viikko on ollut hieno, vaikkakin raskas. Silti minun silmät kirveltää lähinnä liiallisesta piilolinssien käytöstä, tekoripsistä ja suuresta määrästä glitteriä silmän ympärillä. On raskasta olla Cabaret-tyttö. Miks mua ei yhtään itketä? Pakko kai se on myöntää, että viime vuoden musikaali oli ainakin itelle kivempi ja jotenkin läheisempi. Oli mulla Cabareessakin tottakai kovin hauskaa. (Oon vaan nyt TÄSSÄ iässä jne. :D) Ei koskaan enää tälläsiä verkkosukkahousuja jalkaan.

Kuvassa kulta ja minä, musikaalin ensi-illan jälkeen. Tuo toinen puolisko oli siis bändimiksaajana (tai joku muu hieno sana, mitä en osaa muistaa)

Huomenna korkkaan kisakauden. Sen takia en menny musikaalin hautajaisbileisiin. Harmi sinänsä. On kyllä silti mahtava vähän vaihtaa taas maailmaa. Oon hengaillu sielä citcat-klubissa jo melkoisen kauan. Huomenna on siis edessä sprinttimatka Perhossa. Onneksi vain sprintti. Mun kunto ei sallis yhtään mitään muuta. Hävettää vähän jopa osallistua tuohonkin.

Laukustani löytyy kolikoita
Ja miesten numeroita
Muutama valkoinen valhe
Ja lääkkeet moneen särkyyn

Olkaa sitten vaikka hiljaa jos ette halua toisten kuulevan. Ootte ihan käsittämättömän tylsiä ja luulette ittestänne vähän liikoja. :))) Hajotkaa itseenne.

Niin ja jos mä oon hiljaa, se ei tarkota että oon surullinen tai vihanen tai jotain. Välttämättä ei vaan koko ajan oo asiaa. Kutsuisin sitä myös väsymykseksi. Ei nyt tänään oo ollu mitään tälläistä. Tulipa vaan mieleen.

Kohta taas Cabaret:iin. Ei huvita, mutta luulen että juuri ennen esitystä oon taas täydessä terässä. Olispa jo vappuska tai Bremen.