Mulla oli hirveä kriisi ja paha mieli tässä eilen ja toissapäivänä, mutta ne ovat niin historiaa! Ei sais olla niin vainoharhainen ja epäluuloinen ja pelokas ja epäitsevarma. En halua kertoa siitä kriisistä enempää, mutta tulipa mainittua.

Meillä on koko viikko pelkkää soittoa! Uaaaaa. Noin 500 tuntia päivässä. Ihan mukava sinänsä, saan mäkin olla mukana vielä edes joissaki harjotuksissa. Ens viikoks mennään perheen kans Suomussalmelle KRV:lle, niin mä skippaan kaikki tärkeimmät harjotukset. Sitten oon taas aivan ulalla festareilla ja keikoilla ja mulle unohdetaan kertoa kaikki :-) Näillä mennään! Ja jahuuu, festareitten ajaks meille tulee kotiin kaks Etelä-Afrikkalaista nuorta. "Nphfhow" ja "Lesiba". Täytynee vielä tarkistaa nuo nimet ja varsinkin lausuminen, varsinkin niiltä itseltään. :-D En malta yhtään odottaa festareita, vaikka oikeasti mua vain oksettaa kaikkien keikkojen määrä ja se ainainen festareitten aikaan esiintyvä epäilyolo. Koko ajan tuntuu, että on unohtanut jotain ja stressi yrittää puskea päälle. Mutta tänä vuonna aion karsia kaiken turhan pois ja nauttia hyvistä esityksistä... ja seurasta ;-)

Ällöttävää muuten ku on ihan paarmojen ja hyttysten ja kaikkien mahdollisten syömät jalat! Sitten varsinki vähänki isomman elukan puremista ja tollanen kova kohta moneks päivää. Ja kutittaa niin mahdottomasti ettei mitään rajaa. Suomen kesä <3 Mutta se on plussaa, että pystyn nukkumaan kesäyöt nykyään teltassa ja siellä on tosi hyvä nukkua. Mun huoneessa on aina semmoset +30 astetta, niin on vähän vaikeuksia tuon unensaanniin kanssa. Se teltta on siis tosin vain parvekkeella, aika naurettavaa.. Mutta jusukin melkein lupas jo yhtenä päivänä, että sekin ehkä mahdollisesti vois vahingossa eksyä myös nukkumaan sinne telttaan vielä tämän kesän aikana. :-) Se on oikeesti tosi raikasta nukkua siellä!!

Mä pääsen shoppailemaan äitin kans (ja pikkuvelin ja isän) ennen ku mennään KRV:lle ja tavoitteena olis löytää farkut, kengät (ainakin yhdet) ja jotaina kivoja kesäsiä tunikoita. :-) Pitää ottaa kyllä sinne matkalle ruotsin kirjat mukaan, mun on pakko lukea. :S Ärsyttävää kun tykkään ruotsista, mutta en saa luettua vain koska se tuntuu niin pakolta..

Tulipa sekavaa tekstiä!

PS. Miks otsikko ei hyväksyny Ää:tä?

Nimittäin se, kun nykyään ei saa enää ottaa sellasia kuvia kun ite tahtoo. Siihenkin kohdistuu ihan hirveät paineet. Jos haluaa ottaa jostain kuvan, täytyy tietää jokaikinen pienenpieni yksityiskohta kamerasta ja olosuhteista. Mun pää räjähtää kun selailee kuvagallerioita, niin siellä on kakskymmentäseittemänmiljoonaa kuvaajapätijää kyselemässä mikä kamera mikä kamera mikä kamera. Tuntuu, että puolet niistä kyselee vain muodon vuoksi. Yleensä näitten pätijöitten kuvat eivät ole kovin kaksisia nekään. Tuskin niistä kameroista kaikki tietää niin paljoa kuin esittää. Ja sitten pitää olla hirveät perustelut, miks haluaa kuvata juuri tuosta ja tästä kulmasta ja miks ei halunnu jotakin varjoa siihen kuvaan. Eikö sitä vois vain näpsästä? Ei kaikkien tartte olla mitään parhaita kuvaajia.

Katoin sellasen aika monta vuotta mua nuoremman pojan sivustoa, jonne se oli laittanut kuvaamaansa materiaalia. Siellä oli vielä kuvauksena, että kuvaa omaksi ilokseen tms. , mutta haluaa tuoda kuvia myös muiden nähtäville. Jos siellä olis ollu jotaki rakentavaa kritiikkiä, niin se olis ihan ok. MUTTA EIII. Siellä anonyymit kirjottelee kuinka kaikki on paskaa ja perseellään siinä kuvassa ja miten kehtaa tuollaista nettiin laittaa. Haistakaa sitten paska ja vaihtakaa sivustoa, tässä mun mielipide. :-)

En halua kuitenkaan nyt yleistää, mutta tuosta on tullu vaan jotenkin ilmiö. Enkä halua ketään tarkalleen tarkottaa tällä, että älkää ottako itteenne! Ehkä oon vain kateellinen, kun en omista järkkäriä, enkä varmaan osaisi edes käyttää sellaista.

Ylivoimaisesti parasta lomassa on se, että saa ottaa lomaa ihmisistä! Se on niin outoa, kun kaikista kivoimmat ja hauskimmatkin ihmiset alkaa pitemmän päälle kyrsimään ihan totisesti. On helpottanut huomattavasti, kun ei oo tarvinnut kattella samoja naamoja päivät pitkät. Tuolla kurssilla tulee hyvää vastapainoa kun on lähes parisataa uutta kasvoa! Siellä on muuten maailman suloisin lapsi. Se soittaa ("soittaa") saksofonia ja se saksofoni on melkein isompi ku se ite. (Tähän väliin tulee sitten se "aww"). Uudet ihmiset on ihania. On niin kutkuttavaa kun ei tiedä toisesta mitään ja huomaa ihan kummallisia tapoja toiselta. Tai vaikka miten joku ei millään osaa taivuttaa Kaustinen-sanaa oikein. Se ei ärsytä mua yhtään, se on ihan jees. En mäkään osaa taivuttaa Vesantoa. En muista, oltiinko viime kesänä Vesannossa vai Vesannolla.

Bremenkin tuli koluttua ja sydän jäi sinne kyllä ihan täysin. (Siis kaupungille, ei kellekään ihmiselle. Paitsi yleisesti ihmisille.) Kaupunki oli yllättävän siisti ja kaikki oli tosi nättiä. Ihmiset oli niin erilaisia ku Suomessa ja niitten takia en ois halunnu palata Suomeen. Ainoa harmi matkassa oli, että mun uus kamera meni rikki. Noo, isä osti jo uuden niin sitä ei enää murehdita! :-D Kuulostaapa mielettömän lukiolaiselta, kun pappa betalar.

Ihana tuntematon tulevaisuus.

Kuvassa kulta ja minä, musikaalin ensi-illan jälkeen. Tuo toinen puolisko oli siis bändimiksaajana (tai joku muu hieno sana, mitä en osaa muistaa)

Huomenna korkkaan kisakauden. Sen takia en menny musikaalin hautajaisbileisiin. Harmi sinänsä. On kyllä silti mahtava vähän vaihtaa taas maailmaa. Oon hengaillu sielä citcat-klubissa jo melkoisen kauan. Huomenna on siis edessä sprinttimatka Perhossa. Onneksi vain sprintti. Mun kunto ei sallis yhtään mitään muuta. Hävettää vähän jopa osallistua tuohonkin.

Laukustani löytyy kolikoita
Ja miesten numeroita
Muutama valkoinen valhe
Ja lääkkeet moneen särkyyn

Niin ja jos mä oon hiljaa, se ei tarkota että oon surullinen tai vihanen tai jotain. Välttämättä ei vaan koko ajan oo asiaa. Kutsuisin sitä myös väsymykseksi. Ei nyt tänään oo ollu mitään tälläistä. Tulipa vaan mieleen.

Kohta taas Cabaret:iin. Ei huvita, mutta luulen että juuri ennen esitystä oon taas täydessä terässä. Olispa jo vappuska tai Bremen.

Oon löytäny mun liikuntainnostuksen nyt aivan oikeasti. (Urheilu on sitten eri asia.) Ei kiinnosta yhtään käydä kisoissa tai muutenkaan panostaa mihinkään tiettyyn lajiin, mutta itekseen lenkkeily ja tanssi on tosi mukavaa! Suunnistuskin nappaa ainakin siinä määrin, että vielä täytyy kisatkin kiertää. :) Kävin juoksemassa 45 min ja tuli niin kesäfiilis kun lämmintä oli ainakin 15 astetta ja kuulokkeista pauhas Frigg! Oon muuten ihan älyttömän innostunu siitä tanssista, mitä on tosin ollu vasta kerran. Se on just sopivan vaikeaa ja rankkaa. Siinä hihkuessani eturivissä tunsin itteni aivan lapseksi, joka on saanut eka kertaa käydä yksin ostamassa jäätelöä lähikaupasta. Jeejee, huomenna sitä lisää, vaikka onkin loma. Kaikki suunnistajat on muuten nyt jossain pääsiäisleireillä ja kisoissa, ällöttävää. Tuntuis ihan toivottomalta lähteä tältä istumalta kisoihin kun kunto ja taito on niin heikolla tasolla, etten löytäis varmaan ees ensimmäiselle.. No, pitää kattella. Mä leikin ensin yksin ja myöhemmin Juuson kanssa kotia tämän viikon. Pakko myöntää, että olis se Ylläs kelvannu näillä ilmoilla, mutta no can do koska Cabaret:n ensi-ilta on ens lauantaina.

Tämä kuva on vuoden 2007 Venlojen viestistä. (Juoksun jälkeen, kuten varmaan näkyy mun hikiprosentista. :D)

Mulla tulee muuten aina kun oon shoppailemassa hirveät alemmuuskompleksit, vaikka kotoa lähtiessä tuntis että näyttää ihan siedettävälle. Aina siellä tulee vastaan kauniimpia ja laihempia. Siinäpä sitten kokeilet vaatteita, mielellään jätesäkki päässä. Luin netistä sellasta keskustelua, missä ihmiset sai vastata, mikä tekee ihmisestä ruman. Vastauksina oli esim, epähygieenisyys, vihainen/negatiivinen olemus ja jos on laittautunut liikaa. Eli jos on positiivinen, hygieeninen ja vähän laittautunut niin on kaunis. :D Yks oli taas kirjoittanut, että hänen mummonsa tapaa sanoa että, maailmassa ei ole rumia naisia. On vain kauniita ja laiskoja. Hyvin sanottu!

Tänään nukuttiin sen ystävän kans myöhään ja aamupalan jälkeen vietettiin kaks tuntia koneen ääressä. Löydettiin meille lennot Bremeniin ja takaisin tosi halvalla. Yheltä tulis maksamaan 20 euroa edestakaisin. Ryanair my love <3! Kateltiin myös jonkinlaisia majotusvaihtoehtoja ja päädyttiin semmoseen mukavan näköseen halpaan hostelliin, jossa on sellasia ryhmähuoneita. Haluttiin kuitenkin sellaseen huoneeseen, missä on vain naisia. Nössöilyä vai järkeilyä, hmm? Joka tapauksessa keskiviikkoon mennessä pitäisi saada ylipuhuttua porukat, että saadaan lähteä. Se ystävä, jonka kanssa matkalle lähtisin on 18, joten sillä ei sinänsä ole ongelmaa. Itehän oon vasta 17, joten porukoitten kanssa voi tulla pitempi keskustelutuokio asiasta. Toinen ongelma, että katottiin matkaa osittain koulupäiville. Mutta onpa sitä ennenkin matkustettu kesken koulujen! Ja kesällä toivon mukaan ollaan molemmat töissä, mitä tosin epäilen, koska kukaan ei halua ottaa kesätyöläisiä.. höh.

Tässä kuva Bremenistä :) Toivon niin paljon että saatais ja päästäis lähtemään tuonne.

Tänään on luvassa luultavasti vain pieni lenkki ja sauna ja Norah Jonesin kuuntelua. Kuuntelen sitä nytkin ja tulee niin mieleen oma leijona. :) Eli poikaystävä.

Seuraava suurempi juttu taitaa olla kirjoitukset. Lukemismotivaatio on yhtä paljon kuin kahdeksan tunnin istumiseen muurahaispesässä paljaalla takapuolella. Kaksi kirjaa oon nyt saanut luettua aika suurella tuskalla ja toisen alotin nyt lukemaan alusta. Kolmoskirjan ja toisen kirjasarjan kirjat varmaankin vain selailen läpi, ei riitä aika eikä kiinnostus. Vähän on vielä inhottavempi homma, että kirjotuksia edeltävänä iltana on keikka, jota en millään voi jättää väliin. (Tottakai voisin, mutta en halua.) Kaiken lisäksi pääsen sinne ilmaiseksi, no can do! Voin syyttää sitä sitten, jos kusen kirjotukset. Luotan kuitenkin siihen, että saan siitä vain lisää voimia kirjottamiseen. Tavotteeksi oon asettanut M:n. Prelistä sain pistettä tai paria vaille E:n, joten tuo M on ihan realistinen. E:kään ei ole ihan mahdoton, mutta luulen että näillä lukemisilla se jää tulematta. Ei mulla hirveitä paineita noihin kirjotuksiin oo, mutta olishan se ihan edes huviksi mukava saada hyvät paperit.

Tänään soitin tosi paljon viulua, useamman tunnin. Kerrankin oikein tosissani harjottelin, enkä vain vähän soitellut. Pääsin aika hyvin eteenpäin. Jäi tosi hyvä mieli kyllä tuosta soittamisesta! Pitäis ruveta tekemään niin useammin, olis paljon kivempi käydä soittotunneillakin. En tiiä, missä mun motivaatio on ollut tähän asti, mutta nyt se löyty. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Pelkään vain pahoin, että tämä äkillinen soittoinnostus johtuu vain koulukirjojen pakoilemisesta. Kun koulussa helpottaa, en varmaan jaksa enää soittakaan. Täytyy vielä lisätä, että soitin siis klassista. Kansanmusiikkia jaksan soittaa lähes milloin vain kuinka paljon vain (poikkeuksia tietenkin on.) Klassisen harjoittelu on paljon vaikeampi aloittaa kun siinä täytyy keskittyä enemmän ja se on jollain tapaa tarkempaa. Hienoja molemmat toki, mutta tässä kohtaa kamu vie mun sydämen.

Kesätyöpaikka näyttää aika huolestuttavalta. Ainoa, mihin sain ees hakemuksen oli Halpa-Halli ja sinnekään tuskin pääsen. (Alaikäsenä oon aika turha työntekijä, kun kassallekaan ei päästetä.) Ja mielumminhan sinne otetaan koulutuksen saaneita täysi-ikäisiä, kuin minut, joka on alaikäinen ja osaa juuri ja juuri järjestellä shampoo-pulloja ja syö kaikki keksit taukohuoneesta. Tänään sitten marmatin isälle kun en saa mistään töitä. Se sitten lupas kovasti auttaa mua ja kyseli viikkoja kauanko haluan olla ja missä vaiheessa kesää ja minkälaista työtä. Sillä on ehkä ihan vähän edes jotain suhteita ja kontakteja, joista vois olla hyötyä. Aluksihan mun piti lähteä Södertäljeen pitemmäksi aikaa kesällä tekemään töitä ja oppimaan ruotsia. Isä on joskus dinosaurusten aikaan asunu siellä ja siis sillä on tuttuja siellä, joista voisi olla hyötyä työn saamisessa.

Anteeksi jo etukäteen, mutta nyt tulee hempeilyosuus. Tämä viikko on ollu aivan ihana. Melkein joka ilta oon saanut nukahtaa oman leijonani viereen ja aamut on kaikista ihanimpia. (Harmi vaan, että aina on täytynyt pakolla lähteä kouluun.) Aamuisin on niin hiljaista ja haurasta ja kaikki on niin kaunista. Utuinen katse ja uninen ääni haluaa jäädä vielä ihan pieneksi hetkeksi. Onneksi niitäkin aamuja tulee kun ei ole kiire minnekään! Elämä on jotenkin ihanan säännöllistä, mutta silti täynnä yllätyksiä. Kohta on taas sunnuntai ja vakituinen sunnuntain terveellinen iltapala ja ehkä pieni hetki televisiota ja sen jälkeen lämmin kylki ja rauhallista unta. Olet ihana.

1) Jos ihmiset sanoo "Mä ainakin" tai "En mä ainakaan". Itekin kyllä sanon noin, mutta pyrin välttämään, koska tuo on niin turhauttavan kuulosta. Se kuulostaa just siltä, että muittenkin on tehtävä niin, koskaan mä AINAKIN. Niin ja siltä, että muut vaihtoehdot ovat täyttä persettä.

2) Yleinen tilanteentajuamattomuus. Vois vähän ajatella, että mitä tekee eri tilanteissa. (Tekis mieli lisätä ja kenen kanssa, mutta enpä lisää) Hyvänä esimerkkinä tilanteet, joissa pitäisi olla hiljaa niin siellä sitten puhutaan ja nauretaan ja HYTKYTÄÄN. Vois pysyä edes paikallaan, sillä se ärsyttää mua ihan suunnattomasti. :D

3) Liiallinen ulkonäön miettiminen. (Okei, ehkä mulla ois syytä miettiä vähän useammin.) En näe mitään syytä miettiä kahta viikkoa etukäteen, että millaset sukat laitan sitten kun käydään ehkä serkun kaiman kissan entisen omistajan kanssa vuokraamassa ärrältä elokuva. Vaikka väitetään, että ihmiset on nykyään pinnallisempia kuin ennen niin ei se niin ole. Kyllä ainakin suurinta osaa ihmisistä kiinnostaa enemmän luonne ja persoona. Tottakai on hyvä olla ihan perus siisti jos on julkisilla paikoilla, mutta silti. Ehkä jotain on pielessä, jos aina ensimmäisenä mietitään, mitä sitä laittaisi päälle..

4) Ihmiset, jotka ei ota vastuuta mistään yhteisistä asioista ja lusmuaa tekemättä mitään ja sitten valittaa. Sekä ihmiset, jotka määräävät tehtävät aina samoille muutamalle ihmiselle vaikka olisi yli 150 joista valita. Jos kerran suostuu, ei paluuta oo. Esim. Jos sanoo että voin tehdä jonkin työn, jos KUKAAN MUU ei ehdi. (koska on lupautunut moneen muuhun ja on aina suostunut tekemään kaiken, niin ehkä ei kiinnosta joka kerta hoitaa muittenkin asioita) On se jännä juttu että 150:llä muulla on enemmän tärkeitä töitä kuin mulla. Todennäkösesti työn hoitamisesta on kysytty korkeintaan viideltä ihmiseltä. Ehkä pitäisi esittää asia vähän vielä selkeämmin, ettei jää epäselväksi.

5) Mukakaverit, toisten miehiin koskijat, pelkästään omaa etuansa hakevat ihmiset. Mun mieheen ei onneksi ole koskettu, mutta muitten joo. Kaikista huolestuttavinta on, että YSTÄVÄT tekevät niin toisilleen. Mä en meinaa pystyä seuraamaan vaan sivusta, mutta toisaalta ei halua puuttua toisten asioihin liikaa. (Mitäpä ne mulle kuuluu) Jotenkin kamalaa vaan, kun kehenkään eikä mihinkään voi luottaa ja kaikki puhuu kaikista paskaa ja rikkoo toisiaan, minkä kerkeää.

Ei mulla sitten muuta. Hajotkaa tähän tekstiin ja muhun ja itseenne. :D Mä koitan mennä ettimään jotain elämää ja olla valittamatta turhasta.